Kunnon treenikengät, osa 1/2

█ Artikkeli julkaistu alunperin 14.8.2017

Salitreeni ei edellytä kauhean paljon varusteita. Toki hanskoista, remmeistä, polvi- tai kyynärpäälämppäreistä, nostovyöstä ja seitsemännen sukupolven penkkipunnerrussingostakin voi olla monelle hyötyä, mutta vaatteiden lisäksi melkeinpä ainoa minimivaatimus nykyaikaisella kuntosalilla on jonkinlaiset sisäkengät. Ja vaikka moni saliharrastaja tyytyykin treenaamaan vanhoissa lenkkareissa, on ihan järkevää miettiä minkälaisissa kengissä rautaa lähtee nostelemaan.

Miksi treenikengillä on väliä

Periaatteessa jopa kulahtaneilla 80-luvun tarralenkkareilla voi pärjätä ihan hyvin, jos ei ikinä tee mitään liikkeitä seisten, ja jalatkin treenaa joko reisiojennuksella tai viikottaisella sählymatsilla. Mutta heti kun ruvetaan tekemään seisten vapailla painoilla vähääkään raskaampia liikkeitä, huomataan treenikengän jämäkkyyden merkitys. Kaikissa seisten tehtävissä vapaapainoliikkeissä, sekä koneilla tehtävissä jalkapunnerruksissa (esim. jalkaprässi ja hack) voima kulkee 100-prosenttisesti kenkien läpi. Kengät myös toimivat tällöin joko jämäkkänä ja stabiilina pohjana koko liikkeelle, tai huterana välipohjana joka hankaloittaa tasapainoisen asennon pitämistä.

Treenikenkien tärkeimmät ominaisuudet

Ihan funktionaalisesta näkökulmasta salitreenaajan kannattaa katsoa kengässä neljää ominaisuutta: välipohjan jämäkkyyttä, välipohjan muotoa, pohjan pitoa, ja materiaalien joustoa/kestävyyttä.

1. Välipohjan jämäkkyys

Salitreenikengän kenties merkittävin ominaisuus on jämäkkä välipohja. Kun yritetään keskittyä tasapainon pitämisen sijaan haastavien kuormien nostamiseen ja kohdelihasten treenaamiseen, vankka alusta on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin hutera välipohja. Esimerkiksi lenkkareiden käyttö jalkatreeneissä aiheuttaa meikäläiselle polvikipua, mitä ei synny jos treenaan painitossuissa tai jalkaprässikengissä.

Suurin merkitys välipohjan jämäkkyydellä on tietysti sellaisissa liikkeissä, joissa voima kulkee jalkapohjasta kengän kautta lattiaan (tai esim. jalkaprässin levyyn). Tämä tarkoittaa jalkatreenejä (erityisesti vapaita kyykkyjä, maastavetoja ja askelkyykkyjä), mutta tukeva alusta merkkaa myös raskaissa kulmasouduissa, räkkivedossa, olankohautuksissa, ja seisten tehtävissä pystypunnerruksissa.

Pääsääntöisesti ei siis kannata ostaa mitään Deluxe Airbageilla iskunvaimennettuja hifikenkiä, vaan mahdollisimman kovapohjainen peruslenkkarikin on parempi vaihtoehto salille.

2. Välipohjan muoto

Tässä on käytännössä kolme vaihtoehtoa, eli ei välipohjaa lainkaan (esim. painitossut), tasapaksu välipohja (esim. tennarit), tai kantapäästä selvästi korotettu välipohja (painonnostokengät). Kantapääkorotus on hyödyllinen juttu kyykyissä ja muissa etureisiliikkeissä, JOS omistaa jäykät nilkat. Kantapäistä korotetuilla kengillä päästään esim. kyykyssä pohjaan helpommin eikä torso kaadu yhtä helposti eteen.

Tasapaksu välipohja on puolestaan parempi silloin, kun nilkkojen liikkuvuus ei ole treeneissä rajoittava tekijä. Jos nilkat taipuvat hienoon dorsifleksioon sellaisenaan, kantapääkorotukselle ei ole kengissä erityistä tarvetta. Lisäksi esim. maastavedoissa, kulmasouduissa ja seisten tehtävissä pystypunnerruksissa on yleensä tasapainon kannalta jopa parempi käyttää tasapaksuja kenkiä.

Painitossuissa, balettitossuissa ja esim. Vibram-tyylisissä sukkamaisissa jalkineissa ei ole välipohjaa ollenkaan. Tämä on hyödyllistä esim. pohkeita treenatessa, ja ylipäätään erilaisissa jalkaterän liikettä sisältävissä harjoituksissa.

3. Pitävä pohja

Pohjan hyvä pito eli grippi pitäisi olla itsestäänselvyys treenikenkiä valitessa. Helposti liukuvat kengät ovat isoja rautoja käsitellessä nimittäin todella vaarallinen juttu. Onneksi useimmat salikengiksi päätyvät vaihtoehdot ovat tässä suhteessa vähintään tyydyttävällä tasolla, mutta esim. voimanostajien leveisiin kyykkyihin ja sumovetoihin valikoidaan kengät usein juuri tiukan pohjapidon perusteella. Näissä liikkeissä kenkään nimittäin kohdistuu suoran ylhäältä-alas-kompression lisäksi suuri sivusuuntainen voima.

4. Kengän runko ja päällismateriaalit

Yleisesti ottaen kestävästä materiaalista tehty treenikenkä on todennäköisesti parempi vaihtoehto, kuin joku superohut silkkikangaskenkä. Toinen juttu on kengän mukautuminen jalkaterän liikkeisiin, eli nilkan liikkeitä rajoittavat kengät voivat olla tosi hyvä juttu stabiileissa liikkeissä (esim. maastavedot ja seisten tehtävät yläkropan harjoitteet). Liian jäykkä kenkä tulee kuitenkin tielle esim. pohjeliikkeissä, ja ylipäätään kun jalkaterän pitäisi päästä liikkumaan eri suuntiin.

Yksittäistä täydellistä treenikenkää ei ole olemassakaan

Koska salilla voidaan tehdä niin monenlaisia eri harjoitteita, menevät treenikenkien optimiominaisuudet väkisinkin jonkin verran ristiin. Siksi mitään yksittäistä täydellistä kenkää kaikkiin treeneihin ei ole olemassakaan, mutta riittävän hyviä kompromissiratkaisuja kylläkin, eikä hyvistä raudanpumppausjalkineista tarvitse aina edes maksaa kovin paljon. Kakkososassa esittelenkin yleisimmät treenikenkätyypit, ja mihin suorituksiin mikäkin parhaiten sopii. ■